15 faktaa ja 15 oppia

Vaihto loppui ihan yllättäen ja viimeinenkin kuukausi meni yhdessä hujauksessa. Toukokuu katosi hetkessä tentteihin lukiessa ja lämpöaallosta nauttiessa. Perinteisesti se toukokuinen lämpö tuli taas ihan yllättäen ja villapaita olikin vähän turhan raskas asuste. Joulukuun vesisateessa ei tietenkään tullut mieleenkään ottaa mitään kesävaatteita mukaan (mikä lämpö, missä kesä?), joten pakko oli pyörtää lähdön päätöksestä ja ostaa "turhia" vaatteita. Loppurahat lähti siis iloisesti tulille ja mukaan tarttuikin paljon kivaa. Suomessa olikin sitten jäätävän kylmä, että onneksi ne villapaidat eivät olleet kaukana. Viimeinen viikko on jo kulunut Suomessa ja sinä lyhyenä aikana on tullut saatettua rakas mummu viimeiselle matkalleen ja aloitettua työt vanhassa kesätyöpaikassa. Jospa tämä arki tästä nyt sitten pikkuhiljaa rahoittuisi.

Mietin pitkään miten tän vaihdon summaisi ja ajatukset purkaisi, joten tässä on olkaapa hyvät ajatukset listattuna Norjasta ja siitä mitä vaidossa tuli opittua. Mukana on niin huonot kuin hyvätkin asiat sen enempää erittelemättä.

Norjassa:

1. Kalaa on tarjolla kaikkialla ja kaikissa muodoissa. Hyllystä voi vaan valita tekisikö tänään mieli lohta fileenä vai savustettuna, ottaisiko sittenkin turskaa tai kampasimpukkaa vai tyytyisikö kalapuikkoihin tai köyhäilisikö tonnipurkkikalan parissa. Laatikollinen tuoreita katkarapuja seuraa valintaa usein vieressä mustat silmäparit tarkkana.

2. Kaupassa leipää ei aina saa suoraan viipaleena vaan sitä varten on leipäleikkurit. Ikinä en testannut, koska iski epäluulo. Pelottavaa tekniikkaa tai no oikeasti olin vaan laiska. Onneksi on sämpylät.

3. Ruokakaupat sulkevat ovensa liikkestä riippuen 21 ja 23 välillä ja sunnuntaiksi ne lyövät ovensa kiinni kokonaan. Myös juhlapyhät otetaan tosissaan ja ruokakaupat eivät esim. pääsiäisenä palvele kiirastorstaista alkaen.

The Leipäkone

4. Valtio pitää huolen omistaan ja alkoholia lakataan myymästä klo 20. Norjalaiset "Alkot" sulkevat ovensa (ainakin Kristiansandissa) arkisin klo 17 tai 18 ja lauantaisin jo klo 15.

5. Valtio pitää huolen myös siitä, että kansa käyttää turvavyötä. Muuten saa sakot. Tämä pätee myös turvavyöllisissä busseissa. Kaduilla ei myöskään kannata kanniskella avonaista vettä väkevämpää juomapulloa. Siitäkin saattaa poliisi sakottaa. Tuntuvasti.

6. Kaikissa baareissa ei ole narikkaa. Takin voi omalla vastuulla jättää naulakkoon tai kantaa mukanaan. Siinä voi sitten arpoa, että kumpi on isompi riski, se että takki katoaa väärään seurueen mukana vaiko se, että joku läikäyttää juomat päälle.

7. Norjalaiset syövät lounaaksi leipää. Teki muuten kovaa tajuta se suomalaiseen opiskelijalounaaseen tottuneena.

8. Kaikkialla voi maksaa kortilla, myös bussissa. Jos kortti ei toimi, kannattaa yrittää niin kauan, että kuski käskee mennä istumaan. En tiedä päteekö kuinka pitkälle matkalle, mutta ainakin omalla parin kilsan matkalla kävi pari kertaa näin.

9. Liikennevalot kestää ikuisuuden. Tai sitten se vaan tuntui siltä. Mutta aika varmasti odotin kerran ainakin 4 minuuttia. Mahdollisesti viikon. 

10. Suojatietä merkkaavissa kylteissä tietä ylittää pukumies. Jolla on hattu. 

11. Useimmiten, kun tien halusi ylittää ei tarvinnut kuin vähän vilkaista olan yli ja jo löi joku auto jarrut pohjaan, En silti riskaisi ja luottaisi tähän ihan joka kerta :D

12. Vessat ei vedä kunnolla. Törmäsin tällä reissulla yhteen joka toimi näin, mutta jopa yliopistolla ohjeistettiin yhdessä kopissa painamaan nappia ainakin 3 sekunttia.

13. Sunnuntai on ulkoilupäivä. Kelistä viis.

14. Retken määränpää on usein vaivan arvoinen. Tai no oikeastaan lähes aina.

15. Norjalaiset kuvailee itseään oikeastaan melko samalla lailla hiljaisiksi ja ujoiksi kuin suomalaisestikin, mutta mitä vielä. Ne hymyilee kadulla vastaantulijoille.

Vaihdossa opin/tajusin, että:

1. Vaatteita ei voi olla liikaa. Eikä kenkiä.

2. Sään mukaan pukeutuminen on pirun hankalaa. Ulkona on suht kylmä, mutta aika varmasti soijaa pukkaa, kun kiitää yliopistolle jalan.

3. 2,5 kilsaa on mahdollista kävellä 20 minuutissa. 

4. "Koulumatka" hautausmaan läpi ei enää kolmannen kerran jälkeen tuntunut oudolta. Edes yöllä. 

5. On ihan mahdollista, että lunta sataa  kolme viikkoa putkeen.

6. Tiskikaappi on vieras keksintö ja pussilakanassa on liian vähän reikiä. Turhauttavaa.

7. Pyykinpesustakaan ei selviä ilman luottokorttia.

8. Hei hei sanotaan tapaamisen alussa.

9. Ilmeisesti päänahankin voi polttaa auringossa. Tähän mennessä ennätys oli oikea kainalo.

10. Yksinolosta voi oppia nauttimaan tosissaan, mutta samalla kavereiden kanssa voi keksiä tekemistä alle viidessä minuutissa.

11. Puolalainen kirsikkavodka on petollista. Ei, se ei aiheuta krapulaa eikä edes humalaakaan, mutta sillä saa melko varmasti pyörrettyä päätöksen mennä aikaisin nukkumaan.

12. Tenttikirjat pitää ostaa itse. Kalliilla.

13. Jossain vaiheessa rahasta vaan lakkaa välittämästä ja arvioimasta kuinka paljon vähemmän sama on euroissa. Ei se vaihto nyt onneksi kestä kuin puoli vuotta.

14. Asuntoon invaasion tehneet siiratkaan ei enää parin viikon jälkeen haittaa, sillä tyypit eksyi sisälle onneksi max kolmen porukoissa ja talkkari ei suhtautunut ongelmaan mitenkään vakavasti. Se, mitä ei koko ajan näe, ei ole ongelma.

15. Huoneistohotelli kannattaa aina. Joko ne ovat upean kadun varrella tai tarjolla on lopuksi ilmainen kyyti lentokentälle ja mansikkakakkua, mutta huonollakin tuurilla ainakin omalla keittiöllä säästää rahaa.

Isompaa kulttuurishokkia en siis saanut ja Norjaa vei mun sydämen mennessään, jos ei muulla niin ainakin uskomattomilla maisemillaan. Muutama kohta jäi reissulistalta ruksimatta, mutta aina on hyviä syitä tulla uudelleen.  Niin ja saavutus sekin, että ihminen, joka ei pahemmin kalasta perustanut (koska ruodot), osaa nyt kokata neljä eri ateriaa lohesta. Että ei ihan turha reissu.

Teetä en juo vieläkään. Pitää sitä nyt edes joku roti olla tässä elämässä.

Bongailua Stavangerissa

Tehtiin Antin kanssa roadtrip Kristiansandista Bergeniin ja sieltä Stavangerin kautta takaisin Kristiansandiin. Matka oli ihan huippu ja auton avulla pääsi näkemään hyvin erilaisia puolia Norjasta. Kerron myöhemmin lisää, kunhan kerkeän tenttiin luvultani, mutta nyt jaan vähän kuvia Stavangerista. Kaupunki on tunnettu graffiteistaan, jotka ovat kansainvälisten taiteilijoiden tekemiä ja niitä bongatessa vierähtäisiä useampikin päivä.

Graffiteja löytyy monen kokoisia, mitä erilaisimmista paikoista ja tässä on vain muutama, mitä kameran kohdalle osui. Ne eivät myöskään ole rajoittuneet pienelle alalle vaan niitä saattoi oikeasti löytää mistä vain, kunhan osasi katsoa sopivasti. Vaikka pidinkin Bergeniä huomattavasti kauniimpana kaupunkina (aurinkoinen sää vaikutti kummasti), piristävät nämä teokset ihan älyttömästi kaupunkikuvaa vaikka ympäristö olisikin ollut jo vähän retuperällä tai kuvat rikkaruohojen takana.

Yllä olevat kuvat olivat omia suosikkejani ja kansioon jäi vielä vaikka kuinka monta otosta näistä teoksista. :)

Pääsiäinen tuli ja meni

Pääsiäinen tarkoitti viikon luentolomaa yliopistolta. Kaupat löivät ovensa kiinni jo torstaina ja jo keskiviikkona oli jotenkin poikkeusajat myymälöissä. Saksalaiset eivät kuulemma saaneet ostettua olutta enää neljän aikaan. Norjalaiset ottavat pääsiäisenä lomailun tosissaan ja moni ilmeisesti suuntaa joko mökilleen tai matkalle. Tästä syystä monet kaupat sukevat ajoissa ovensa. Tähän on kuitenkin jo täällä tottunut, sillä toisin kuin Suomessa, täällä kaikki on esimerkiksi sunnuntaisin kiinni.

Oman lomani kunniaksi sain isosiskoni kylään. Pääsiäisen ja poikkeusaukiolojen takia panostettiin enimmäkseen ulkoiluun. Onneksi sää suosi jonkin verran eikä ollut ollenkaan niin paha miltä aluksi näytti. Tää kuukausi on ollut siitä jännä, että eka kunnon talvi palas, sit viikon paisto aurinko ja lämpöä oli parhaillaan 18 astetta. Nyt sataa sit ainakin viikon verran vettä tai on muuten pilvistä.

Kristiansand on Norjan kesäkaupunki ja sen kyllä huomaa. Suurin osa aktiviteeteista kuten laivaretkistä yms. alkaa vasta toukokuussa. Onneksi yksi Kristiansandin ja samalla myös Norjan suurimmista nähtävyyksistä on aina auki. Nimittäin kaupungin eläintarha ja yksi parhaista joista olen käynyt. Ei haitannut lainkaan, että suurimman osan siellä olo ajasta satoi vettä. Eläinten tarhat olivat suuria ja hyvin rakennettuja, alueet jaettu maanosittain ja lähes kaikki eläimet tulivat nähdyksi. Tarhasta löytyy mm. leijonia, tiikereitä, kirahveja, simpansseja, susia ja naaleja. Lisäksi pääsiäisen kunniaksi yhdellä nuotiopaikalla sai vapaasti ottaa taikinaa ja paistaa tikkupullaa.

Eläintarhan yhteydessä toimii myös jonkinlainen huvipuisto, norjalaiseen lastensatuun pohjautuva teemakylä ja merirosvokaupungiksi rakennettu hotelli. Todellinen lasten paratiisi, mutta myös sellainen, että aikuiset viihtyy.

Toisena päivänä lähdettiin Odderøyalle hieman patikoimaan ja päivä oli ihanan aurinkoinen. Meillä oli eväät mukana ja pääsiäisen kunniaksi yleensä vaan sunnuntaisin auki oleva vohvelikahvio oli avoinna koko iltapäivän. Itsekin kiersin ekaa kertaa koko saaren ja maisemat oli huiput varsinkin toisella puolella saarta.

Kolmas päivä vierähti kaupungilla kortteja metsästäessä ja sushia syöden. Muutenkin tajusin syöväni tosi paljon kalaa täällä mutta minkäs teet, kun se on niin halpaa ja hyvää. Kaupunkikierroksella bongasin kanssa pari kivan näköistä kahvilaa, joissa täytyy käydä pyörähtämässä. Keskustaa on kiva muutenkin tutkia nyt näin keväällä muutenkin, kun kesä alkaa ihan tosissaan kolkuttaa ovelle.

Sunnuntaina meidät oli kutsuttu puolalaisten perinteiselle pääsiäisaamiaiselle. Päivä oli pilvinen, mutta onneksi iltapäivällä ei enää satanut, joten käytiin vielä pyörähtämässä yliopiston takana olevalla patikointireitillä. Täytyy todeta että norjalaiset ovat oikeasti ulkoilukansaa ja tekevät siitä myös mahdollisimman mukavaa. Reittien varrella on usein ulkohuusseja ja lähes joka mutkasta voi löytää jonkun nuotion jäänteet.

Näistä elementeistä syntyi siis ihan kelpo loma omaa kaupunkiaan tutkiessa ja nyt voi hyvällä omallatunnolla tuhota Suomesta tuodut suklaat. Parhautta!

Tromsø 3/3

Tromssan reissun aktiviteetteihin kuului yhden museon ja akvaarion lisäksi revontuliretki ja koiravaljakkoajelu. Revotulireissu varattiin jo reilusti etukäteen ja hyvä niin. Oltiin liikkeellä suosituimpaan aikaan ja kaikki reissut oli täyteen buukattu.

Revontulet olivat itselle vähän pettymys, sillä viime syksynä näin kirkkaan vihreänä tanssivat valot ihan vaan astumalla ovesta ulos. Tromssan valot olivat valkoiset ja värit näkyvät vai oikealla kameralla otetuissa kuvissa. Pakkasyön upea tähtitaivas ja hiljaisuus olivat kuitenkin sitä, mitä olin kaivannut Kristiansandissa, ja se jo teki reissusta mulle elämyksen. Lisäksi opas tarjoili kaikkea hyvää glögistä, pipareihin, juustoihin, hedelmiin ja hirvenliha pihveihin.

Koiravaljakkoajelu oli ihanaa aamuauringon valaisemia maisemia ihaillessa. Koska varattiin ajelu vasta paikan päällä, ei saatu ihan parasta vaihtoehtoa. Edeltävän yön revontuliretki kesti n. 2 asti aamulla ja valjakkoajelu alkoi 7.45. Ei siis ihan hirveästi kerennyt saada unta siinä välissä.

Retki sisälsi tunnin verran ajelua ja sen päälle porokeittoa ja suklaakakkua sekä tietenkin hengailua koirien kanssa. Teki melkein mieli salakuljettaa pari pentua haalarin sisässä kotia. Niin kova ikävä välillä on omia karvakuonoja. Kaiken kaikkiaan siis hauska kokemus varsinkin, kun sai lievittää omaa koiraikäväänsä.

Tromsø 2/3

Meidän "hotelli" oli sellainen järkytyksen kautta voittoon kokemus. Puolalainen kaverini löysi edullisen tarjouksen noin kuukausi sitten jonkun varaussivuston kautta ja mehän tartuttiin siihen heti. Kaikki muut Trommassa vierailleet vaihtarit nimittäin olivat yöpyneet edullisuuden vuoksi leirintäalueella olevissa mökeissä, joissa ei ollut vessaa eikä lämmityskään aina pelannut. Meidän löytö oli aivan keskustassa ja huomattavasti edullisempi kuin leirintäalueen mökit.

Kentältä otettiin lentokenttäbussi, jonka kuski halusi tietää millä hotellilla jäämme pois. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan Red old house Tromsøsta. Sanottiin siis kadun nimi ja siitä olikin vielä 1,5 km kohteeseen. Katu muuttui aina vaan kapeammaksi ja talot omakotitaloiksi.

Lopulta seistiin pienen punaisen ja vanhan talon edessä keskellä jyrkkää ja jäistä ylämäkeä. Talon numero täsmäsi, mutta missään ei ollut kylttiä tai muuta, joka vihjaisisi hotellista. Ovikin oli hieman vinossa.

Ei muuta kuin soittamaan ovikelloa. Ikkunasta työntyi pörröinen pää ja leveä hymy. Pää kuului Arnelle (tai joku sellainen :D). Hänellä oli bändipaita ja tatuoidut käsivarret. Vaimonsa kanssa he pitivät alakerrassaan yhden huoneiston hotellia.

"Hotelli" olikin siis asunto kaikkine keittiövälineineen, astioineen, pyyhkeineen ja jopa pyykinpesukoneineen. Pöydällä oli tuoreita kukkia, olohuoneessa kitara ja saimme sunnuntaina täytekakkua vuokranmaksun yhteydessä.

Vanha talo oli uskomattoman siisti, natisi joka askeleella ja sisälsi mielenkiintoisia sähköratkaisuja kuten mm. katkaisijan ja telkkarin yhteyden. Silti luultavasti viihtyisin hotelli, jossa olen ikinä ollut. Maanantaina saimme vielä kyydin takaisin kentälle ja käskyn soittaa, jos vielä joskus matkustetaan Tromssaan. Asunnon saa kuulemma silloin vielä halvemmalla kuin varaussivustolta :)

Ovi ei johtanutkaan sisälle vaan eräänlaiseen kylmään eteiseen, jonka läpi näki talon takapihan. Itse asuntoon pääsi vasta portaiden kautta.

Tromsø 1/3

Viikko sitten pyörähdettiin parin kaverin kanssa Tromssassa. Itse odotin reissua kovasti, koska vuoret ja vuonot. Syy miksi olen Norjassa tai näin ainakin kaikille vastaan. Ja sen jälkeen selitän, että ei, meillä ei niitä Suomessa ole :D

Tromssa ei tuottanut pettymystä, sillä maisemat ja sää olivan ihania sekä tavattiin myös paljon uusia kavereita. (Lähinnä koska yleensä antisosiaalinen tsekki tuntui löytävän heitä nyt kaikkialta.)

Odderøya

Ihme on tapahtunut! Koko viikon on paistanut aurinko. Ei, en valehtele. Sadetakkia ei ole tarvinnut kertaakaan. Sen takia lähdettiinkin pienelle retkelle viime tiistaina.

Oon pitkään jo halunnut käydä tutkimassa kalasataman läheistä saarta ja nyt sinne lopultakin pääsin. Tiistaina oli 9 astetta lämmintä eli melkein kesä. Ihanaa! Joka tapauksessa seikkailtiin pienelle tutkimusretkelle Odderøyalle ja siellä hurahtikin useampikin tunti. Vatsaa kävi vaan sääliksi, kun ei tajuttu ottaa eväitä mukaan.

Saari oli kuitenkin odottamisen arvoinen ja parasta olikin se, kun kierreltiin rantoja myöten pienemmillä poluilla. Kerran onnistittiin jumittamaan vähän isomman kallion kohdalle, kun se katkaisi reitin. Onneksi oikea reitti löytyi pienen tarkastelun jälkeen ilman, että suunta oli 30 metriä suoraan alaspäin.

Ei päästy nälän takia kuin puoleen väliin ja piti ottaa reitti kotia. Mutta huikein löytö oli toukokuusimulaattori ja kerettiin siitä hetki nauttia. Valtava loiva kallioranta, jossa ei tuullut yhtään, aurinko paistoi koko voimalla ja saattoi kuunnella vaan aaltoja. Melkein harmitti, että piti kipittää kotia.

Odderøya on siis pieni saari aivan kaupungin edustalla. Aikoinaan tai vieläkin se kuuluu Norjan puolustusvoimille. Tätä nykyä se tosin on enemmän retkeilykäytössä.

P.s. Ei se aurinko nyt oikeasti ole niin harvinainen näky kuin joskus annan ymmärtää :D

Samoissa kengissä

Tässä nyt vaan muutama esimerkki, mutta itseä tämä hiukan huvittaa. Lähes kaikilla vaihtareilla on nimittäin ruskeat nahkakengät ja vieläpä varrella. Vaihtarin voi tunnistaa tosin myös repusta ja lenkkareista sillä hei, käytännöllisyys kannattaa :D

Aivan kuin Gran Canaria

Näin meille tokaisi eräs sympaattinen vanha pariskunta, kun olimme aamupäivällä ihailemassa läheistä rantaa. Ikinä ei uskoisi, että sellainen helmi on aivan muutaman sadan metrin päässä. Roligheden, jossa suurin osa vaihtareista asuu on 2,5 km päässä sekä keskustasta että yliopistosta. Alue on enimmäkseen jonkin sorttista lähiötä ja isompia ruokakauppoja sekä muita liikkeitä. Lähistöltä löytyy kuitenkin aivan ihana ranta sekä toisen maailman sodan aikaisia bunkkereita. Aurinkoisena sunnuntaina siellä voi bongata useammankin vanhan pariskunnan kävelemässä käsikynkkää. Ja kaikki tietenkin hymyilevät kohteliaasti ja joskus myös kysyvät olemmeko lomalla vai opiskelijoita. Alla muutamia kuvia, jotka eivät valitettavasti ihan tee oikeutta paikalle, mutta pientä osviittaa kuitenkin.

Salakuvasin varmaan vahingossa varmaan kaikki ohikulkijat, kun yritin räpsiä kuvia maisemista :D

Sadetakki on ystävä

Silloin, kun aurinko paistaa tämä kaupunki on aivan ihana ja mikään ei ole parempaa kuin lähteä lenkille läheiselle rannalle tai kauemmaksi vaeltamaan. Aika usein päivät kuluvat kuitenkin harmaan pilvipatjan alla. Kristiansandissa ei ole juurikaan ollut lunta sen jälkeen, kun tammikuu meni ohitse. Joskus sitä sataa lisää, mutta seuraavana päivänä sade huuhtoo sen pois. Paikalliset kertovatkin, että Kristiansand on norjalaisten yksi suosituimmista kesäpaikoista, mutta talvella täällä ei oikein viitsi olla.

Itsellä on säästä johtuen ainainen pukeutumiskriisi menossa. Ongelma ei ole siinä, etten omistaisi sadetakkia vaan lähinnä siinä, mitä laittaa alle ettei läkähdy matkalle. Onneksi lähes aina, kun minulla on menoa luennolle paistaa se harvinainen aurinko. Tiedä sitten onko se hyvä juttu, että menettää parhaat palat sisällä istuessa. :D

Sadetakkia metsästämässä. Puolalainen ystäväni on onneksi niin pieni, että myös lastenosaston edullisempi vaihtoehto saattaa sopia. 

Mitä mä täällä teen

Nyt reilun kuukauden täällä asustaneena voisin kertoa mitä täällä aion opiskella. Kevät lukukaudella University of Agder ei tarjoa viestinnän opintoja, joten mun listalle päätyi markkinoinnin ja international businesin kurssit. Siitä ei vielä ihan tarvittavaa määrää noppia saa täyteen ja kolmannen kurssin löytäminen olikin vähän hankalampi homma.

Jo ennen lähtöä viestittelin paikalliselle koordinaattorille tarjonnasta ja kysyin, että eikö keväällä todellakaan tarjota esimerkiksi mitään kieliopintoja. Tämä tarkentui paikan päällä ja samalla selvisi myös se, että suurimmassa osassa kursseista vaadittiin aikaisempaa osaamista. Itsellä ei viestinnän opiskelijana tuota osaamista tietenkään pahemmin löytynyt varsinkin,  kun kyseessä oli kauppiksen kurssit. Lopulta onneksi sain luvan osallistua kurssille nimeltä The Political Economy of Corruption. Mielenkiintoinen kurssi, joka käsittelee korruptiota kuten nimi kertoo. Aika sekametelisoppa siis tämä valikoima.

Kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja kaikissa on jo tehty ryhmätöitä ja palautuksia. Markkinoinnin kurssi oli ensimmäinen, joka alkoi ja muistan elävästi sen hämmennyksen, kun kyseinen professori selitti silmät innosta palaen amerikkalaisten black fridaysta. Hänestä oli upeaa se, miten markkinointi on voinut onnistua niin hyvin, että asiakas on valmis pippurisumuttamaan kaikki ympäriltään saadakseen varmasti tuotteen itselleen. Eihän siinä.

Meno on tästä hieman rahoittanut ja ehkä eniten kaiholla kaipaan Suomen opiskelijalounasta. Halvin ateria, jonka paikallisesta yliopistoruokalasta saa maksaa reilun 5 euroa ja sekin on keittoa tai täytetty leipä. Tästä minua jo etukäteen varoitettiin, mutta aina ei jaksa eväitä raahata mukanaan tai juosta kotia syömään. Onneksi noita varsinaisia luentoja ei ole kuitenkaan, kun kahtena päivänä viikossa ja muulloin tehdään ryhmätöitä tai reissataan.

Isoimpana shokkina tuli kuitenkin se, että kirjat pitää ostaa itse. Yksi kirja maksaa lähemmäs 80 euroa ja kirjastosta kyseistä kopiota löytyy 2-3 kpl 300 hengelle. Muuten meno on melko samanlaista kuin Suomessa. Tentteihin tosin ilmottauduttiin jo tammikuun lopussa, vaikka lähes kaikki tentit ovat vasta touko-kesäkuussa. Hyvänä puolena tosin sai tietää jo heti alkuunsa milloin on aika palata kotiin. Sen mukaan pystyy sitten aikatauluttamaan reissuja ja vierailuja.

40 minuuttia Tanskassa

Norja on kallis maa, ja mitäpä vaihari ei tekisi säästääkseen rahaa. Eräänä keskiviikko iltapäivänä koottiin siis lähes koko porukka kasaan ja seilattiin lautalla kolme tuntia Tanskaan, pienen pieneen kaupunkiin, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Sen verran tiedän, että se alkoi h:ll. Määränpäässä vietettiin suunnilleen 30 minuuttia ja sitten taas takaisin toiset kolme tuntia. Järkeä?

Kristiansand lautalta katsottuna

... ja lauttamatka

Näin minulle kertoi Google, kun huvikseni selvitin kuinka pitkä matka uudesta kotikaupungistani on Vaasaan. Määränpääni on siis Norjan Kristiansand ja täällä on tarkoitus viettää seuraavat kuusi kuukautta. Tai no suunnilleen. Tätä blogia tulen päivittämään epäsäännöllisen säännöllisesti ihmetellessäni maailman menoa 1309 kilometrin päässä Suomen länsirannikosta.

Ensimmäinen aurinkoinen päivä kahteen viikkoon. Kuvaa ottaessa meinasi saada sydärin, kun läheiseltä kalliolta alkoi kuulua valtavia pamauksia. Norjalaiset juhlistivat tykinlaukauksilla kuninkaansa kruunajaispäivää. 

Kaksi viikkoa täällä vietettyäni voin kertoa, että eniten ihmetellyt säätä. Niinkin vanha ja kulunut aihe voi olla jotain uutta ja jännittävää. Ensimmäiset pari viikkoa meni harmaan pilvipatjan alla paljon aurinkoa näkemättä. Välillä pakkanen kiristyi -10 asteen yläpuolelle ja lunta satoi silmät ja suut täyteen. Seuraavana päivänä saikin sitten kahlata nilkkoihin asti yltävässä vesisohjossa. Kun aurinko lopulta näyttäytyi, ei mikään ole tuntunut ihanammalta. Koko kaupunki näyttikin heti paljon valoisammalta ja mukavammalta. :)

Kristiansandin keskustan vanha kaupunki muodostuu suloisen pikkuruisista puutaloista. Kuva on otettu viikon kestäneen lumisateen jälkeen.

Sataman läheltä löytyy kalatori ja paljon sympaattisia ravintoloita.