Odderøya

Ihme on tapahtunut! Koko viikon on paistanut aurinko. Ei, en valehtele. Sadetakkia ei ole tarvinnut kertaakaan. Sen takia lähdettiinkin pienelle retkelle viime tiistaina.

Oon pitkään jo halunnut käydä tutkimassa kalasataman läheistä saarta ja nyt sinne lopultakin pääsin. Tiistaina oli 9 astetta lämmintä eli melkein kesä. Ihanaa! Joka tapauksessa seikkailtiin pienelle tutkimusretkelle Odderøyalle ja siellä hurahtikin useampikin tunti. Vatsaa kävi vaan sääliksi, kun ei tajuttu ottaa eväitä mukaan.

Saari oli kuitenkin odottamisen arvoinen ja parasta olikin se, kun kierreltiin rantoja myöten pienemmillä poluilla. Kerran onnistittiin jumittamaan vähän isomman kallion kohdalle, kun se katkaisi reitin. Onneksi oikea reitti löytyi pienen tarkastelun jälkeen ilman, että suunta oli 30 metriä suoraan alaspäin.

Ei päästy nälän takia kuin puoleen väliin ja piti ottaa reitti kotia. Mutta huikein löytö oli toukokuusimulaattori ja kerettiin siitä hetki nauttia. Valtava loiva kallioranta, jossa ei tuullut yhtään, aurinko paistoi koko voimalla ja saattoi kuunnella vaan aaltoja. Melkein harmitti, että piti kipittää kotia.

Odderøya on siis pieni saari aivan kaupungin edustalla. Aikoinaan tai vieläkin se kuuluu Norjan puolustusvoimille. Tätä nykyä se tosin on enemmän retkeilykäytössä.

P.s. Ei se aurinko nyt oikeasti ole niin harvinainen näky kuin joskus annan ymmärtää :D

Samoissa kengissä

Tässä nyt vaan muutama esimerkki, mutta itseä tämä hiukan huvittaa. Lähes kaikilla vaihtareilla on nimittäin ruskeat nahkakengät ja vieläpä varrella. Vaihtarin voi tunnistaa tosin myös repusta ja lenkkareista sillä hei, käytännöllisyys kannattaa :D

Hello Denmark!

Otettiin jälleen lautta Tanskan puolelle, mutta tällä kertaa viivyttiin koko päivä. Haluttiin selvittää onko vastarannalla muutakin nähtävää kuin pelkkä halpa ruoka. Lipun hinta, varsinkin ilman buffettia, ei ollut liialla pilattu, sillä suuntaansa se teki vain 2,50 €. Kaupunki, jonne lautta vie on nimeltään Hirtshals. Pieni ja unelias paikka merenrannalla. Viihdyttiin oikein hyvin, vaikka aikaisemmin käyneet olivatkin toista mieltä. Meitä suosi onneksi aurinkoinen vaikkakin tuulinen sää. Itse hiekkarannasta, jolla enimmäkseen aikaa kulutettiin minulla ei ole tässä kuvaa, mutta Instagramiin lisäsin yhden vähän suuntaa antavan (täältä).

Aamulla piti herätä jo kuudelta, että lautalle ehti, mutta tämä auringonnousu oli kyllä sen arvoista.

Aivan kuin Gran Canaria

Näin meille tokaisi eräs sympaattinen vanha pariskunta, kun olimme aamupäivällä ihailemassa läheistä rantaa. Ikinä ei uskoisi, että sellainen helmi on aivan muutaman sadan metrin päässä. Roligheden, jossa suurin osa vaihtareista asuu on 2,5 km päässä sekä keskustasta että yliopistosta. Alue on enimmäkseen jonkin sorttista lähiötä ja isompia ruokakauppoja sekä muita liikkeitä. Lähistöltä löytyy kuitenkin aivan ihana ranta sekä toisen maailman sodan aikaisia bunkkereita. Aurinkoisena sunnuntaina siellä voi bongata useammankin vanhan pariskunnan kävelemässä käsikynkkää. Ja kaikki tietenkin hymyilevät kohteliaasti ja joskus myös kysyvät olemmeko lomalla vai opiskelijoita. Alla muutamia kuvia, jotka eivät valitettavasti ihan tee oikeutta paikalle, mutta pientä osviittaa kuitenkin.

Salakuvasin varmaan vahingossa varmaan kaikki ohikulkijat, kun yritin räpsiä kuvia maisemista :D

Ruokalomalla

Käväisin Antin kanssa hetki sitten Kööpenhaminassa. Vietettiin lähinnä aikaa yhdessä, kierreltiin ja syötiin. Yhtenä omana henkilökohtaisena tavoitteena oli ilmeisesti ahtaa itsensä niin täyteen kuin mahdollista hotellin aamupalalla. Tuloksena oli se, etten ollut nälkäinen vielä edes reissun jälkeisenä maanantaina. No ei vaan, ei sentää. Mutta kivaa oli, vaikkei niin ihmeellisemmin oltu suunniteltu, mitä tehdään. :)

Muutamaan nähtävyyteenkin törmättiin ihan oikeasti vahingossa, kun oltiin etsimässä joko ruokapaikkaa tai muuten vaan kiertelemässä.

Nyhavn oli talvisenakin päivänä kaunis.

Sunnantaina kulutettiin hetki aikaa Glyptoteekissä. Varsinaisesti siis huone toisensa perään patsaista, mutta myös oikein nätti ja pieni talvipuutarha.

Vapaakaupunki Christiania

Päivällä ohitettiin tämä ravintola ja kommenttina oli, että näyttää ihan kouluruokalalta. Illan googlailun perusteella oli kuitenkin suositeltu paikka ja pakko sanoa että oli hyvä valinta. Huvitti kyllä kun tajuttiin, että mikä ravintola oli kyseessä.

Smørrebrød. Leipä oli siellä lohen alla. Itse luulin hetken saaneeni lautasellisen lohta.

Sadetakki on ystävä

Silloin, kun aurinko paistaa tämä kaupunki on aivan ihana ja mikään ei ole parempaa kuin lähteä lenkille läheiselle rannalle tai kauemmaksi vaeltamaan. Aika usein päivät kuluvat kuitenkin harmaan pilvipatjan alla. Kristiansandissa ei ole juurikaan ollut lunta sen jälkeen, kun tammikuu meni ohitse. Joskus sitä sataa lisää, mutta seuraavana päivänä sade huuhtoo sen pois. Paikalliset kertovatkin, että Kristiansand on norjalaisten yksi suosituimmista kesäpaikoista, mutta talvella täällä ei oikein viitsi olla.

Itsellä on säästä johtuen ainainen pukeutumiskriisi menossa. Ongelma ei ole siinä, etten omistaisi sadetakkia vaan lähinnä siinä, mitä laittaa alle ettei läkähdy matkalle. Onneksi lähes aina, kun minulla on menoa luennolle paistaa se harvinainen aurinko. Tiedä sitten onko se hyvä juttu, että menettää parhaat palat sisällä istuessa. :D

Sadetakkia metsästämässä. Puolalainen ystäväni on onneksi niin pieni, että myös lastenosaston edullisempi vaihtoehto saattaa sopia. 

Let´s eat

Pari viikkoa sitten Kristiansandissa oli käynnissä viikon mittainen tapahtuma, jossa oli mahdollista saada 100 kruunulla ateria lähes jokaisesta paikallisesta ravintolasta. Me tietenkin hyödynnettiin mahdollisuutta innoissamme, sillä ulkona syöminen on täällä melko kallista. Esitteestä, johon ruuat oli koottu, ei kuitenkaan löytynyt englanniksi versiota. Sen varjolla kävimme yksi lauantai juuri ennen tapahtuman alkua kiertämässä paikallisia ravintoloita ja kyselemässä tarjouksista. Taustatyö kannatti ja löysimme hyviä paikkoja, joihin viedä omia kavereita tai perheenjäseniä ja samalla kuulimme aina voimassa olevista tarjouksista. Löysimme lisäksi kaupungin parhaan sushipaikan, joka jo tuoksui niin hyvälle, että siitä maksaa sen 100 kruunua. Ehdottomasti kannattaa siis vierailla Food Asylumissa!

Ihana italialainen, aivan veden äärellä. Maanantaisin heiltä saa kaksi pizzaa yhden hinnalla. Tarjous vielä hyödyntämättä :D

Paikka veti melkein vertoja Vaasan Magogorolle. Maistettiin jännittävää paistettua sushia, joka oli todella hyvää.

Mitä mä täällä teen

Nyt reilun kuukauden täällä asustaneena voisin kertoa mitä täällä aion opiskella. Kevät lukukaudella University of Agder ei tarjoa viestinnän opintoja, joten mun listalle päätyi markkinoinnin ja international businesin kurssit. Siitä ei vielä ihan tarvittavaa määrää noppia saa täyteen ja kolmannen kurssin löytäminen olikin vähän hankalampi homma.

Jo ennen lähtöä viestittelin paikalliselle koordinaattorille tarjonnasta ja kysyin, että eikö keväällä todellakaan tarjota esimerkiksi mitään kieliopintoja. Tämä tarkentui paikan päällä ja samalla selvisi myös se, että suurimmassa osassa kursseista vaadittiin aikaisempaa osaamista. Itsellä ei viestinnän opiskelijana tuota osaamista tietenkään pahemmin löytynyt varsinkin,  kun kyseessä oli kauppiksen kurssit. Lopulta onneksi sain luvan osallistua kurssille nimeltä The Political Economy of Corruption. Mielenkiintoinen kurssi, joka käsittelee korruptiota kuten nimi kertoo. Aika sekametelisoppa siis tämä valikoima.

Kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja kaikissa on jo tehty ryhmätöitä ja palautuksia. Markkinoinnin kurssi oli ensimmäinen, joka alkoi ja muistan elävästi sen hämmennyksen, kun kyseinen professori selitti silmät innosta palaen amerikkalaisten black fridaysta. Hänestä oli upeaa se, miten markkinointi on voinut onnistua niin hyvin, että asiakas on valmis pippurisumuttamaan kaikki ympäriltään saadakseen varmasti tuotteen itselleen. Eihän siinä.

Meno on tästä hieman rahoittanut ja ehkä eniten kaiholla kaipaan Suomen opiskelijalounasta. Halvin ateria, jonka paikallisesta yliopistoruokalasta saa maksaa reilun 5 euroa ja sekin on keittoa tai täytetty leipä. Tästä minua jo etukäteen varoitettiin, mutta aina ei jaksa eväitä raahata mukanaan tai juosta kotia syömään. Onneksi noita varsinaisia luentoja ei ole kuitenkaan, kun kahtena päivänä viikossa ja muulloin tehdään ryhmätöitä tai reissataan.

Isoimpana shokkina tuli kuitenkin se, että kirjat pitää ostaa itse. Yksi kirja maksaa lähemmäs 80 euroa ja kirjastosta kyseistä kopiota löytyy 2-3 kpl 300 hengelle. Muuten meno on melko samanlaista kuin Suomessa. Tentteihin tosin ilmottauduttiin jo tammikuun lopussa, vaikka lähes kaikki tentit ovat vasta touko-kesäkuussa. Hyvänä puolena tosin sai tietää jo heti alkuunsa milloin on aika palata kotiin. Sen mukaan pystyy sitten aikatauluttamaan reissuja ja vierailuja.