Pääsiäinen tuli ja meni

Pääsiäinen tarkoitti viikon luentolomaa yliopistolta. Kaupat löivät ovensa kiinni jo torstaina ja jo keskiviikkona oli jotenkin poikkeusajat myymälöissä. Saksalaiset eivät kuulemma saaneet ostettua olutta enää neljän aikaan. Norjalaiset ottavat pääsiäisenä lomailun tosissaan ja moni ilmeisesti suuntaa joko mökilleen tai matkalle. Tästä syystä monet kaupat sukevat ajoissa ovensa. Tähän on kuitenkin jo täällä tottunut, sillä toisin kuin Suomessa, täällä kaikki on esimerkiksi sunnuntaisin kiinni.

Oman lomani kunniaksi sain isosiskoni kylään. Pääsiäisen ja poikkeusaukiolojen takia panostettiin enimmäkseen ulkoiluun. Onneksi sää suosi jonkin verran eikä ollut ollenkaan niin paha miltä aluksi näytti. Tää kuukausi on ollut siitä jännä, että eka kunnon talvi palas, sit viikon paisto aurinko ja lämpöä oli parhaillaan 18 astetta. Nyt sataa sit ainakin viikon verran vettä tai on muuten pilvistä.

Kristiansand on Norjan kesäkaupunki ja sen kyllä huomaa. Suurin osa aktiviteeteista kuten laivaretkistä yms. alkaa vasta toukokuussa. Onneksi yksi Kristiansandin ja samalla myös Norjan suurimmista nähtävyyksistä on aina auki. Nimittäin kaupungin eläintarha ja yksi parhaista joista olen käynyt. Ei haitannut lainkaan, että suurimman osan siellä olo ajasta satoi vettä. Eläinten tarhat olivat suuria ja hyvin rakennettuja, alueet jaettu maanosittain ja lähes kaikki eläimet tulivat nähdyksi. Tarhasta löytyy mm. leijonia, tiikereitä, kirahveja, simpansseja, susia ja naaleja. Lisäksi pääsiäisen kunniaksi yhdellä nuotiopaikalla sai vapaasti ottaa taikinaa ja paistaa tikkupullaa.

Eläintarhan yhteydessä toimii myös jonkinlainen huvipuisto, norjalaiseen lastensatuun pohjautuva teemakylä ja merirosvokaupungiksi rakennettu hotelli. Todellinen lasten paratiisi, mutta myös sellainen, että aikuiset viihtyy.

Toisena päivänä lähdettiin Odderøyalle hieman patikoimaan ja päivä oli ihanan aurinkoinen. Meillä oli eväät mukana ja pääsiäisen kunniaksi yleensä vaan sunnuntaisin auki oleva vohvelikahvio oli avoinna koko iltapäivän. Itsekin kiersin ekaa kertaa koko saaren ja maisemat oli huiput varsinkin toisella puolella saarta.

Kolmas päivä vierähti kaupungilla kortteja metsästäessä ja sushia syöden. Muutenkin tajusin syöväni tosi paljon kalaa täällä mutta minkäs teet, kun se on niin halpaa ja hyvää. Kaupunkikierroksella bongasin kanssa pari kivan näköistä kahvilaa, joissa täytyy käydä pyörähtämässä. Keskustaa on kiva muutenkin tutkia nyt näin keväällä muutenkin, kun kesä alkaa ihan tosissaan kolkuttaa ovelle.

Sunnuntaina meidät oli kutsuttu puolalaisten perinteiselle pääsiäisaamiaiselle. Päivä oli pilvinen, mutta onneksi iltapäivällä ei enää satanut, joten käytiin vielä pyörähtämässä yliopiston takana olevalla patikointireitillä. Täytyy todeta että norjalaiset ovat oikeasti ulkoilukansaa ja tekevät siitä myös mahdollisimman mukavaa. Reittien varrella on usein ulkohuusseja ja lähes joka mutkasta voi löytää jonkun nuotion jäänteet.

Näistä elementeistä syntyi siis ihan kelpo loma omaa kaupunkiaan tutkiessa ja nyt voi hyvällä omallatunnolla tuhota Suomesta tuodut suklaat. Parhautta!

Gautefall

Viime viikonloppu vierähti ESN:n järkkäämällä reissulla Gautefallin hiihtokeskuksessa. Itse onnistuin saamaan vanhan kunnon flunssan juuri ennen lähtöä, mutta päätin silti ottaa osaa reissuun. Meille oli varattu 10 hengen mökit ja siellä tuli taas tutustuttua ihan uusiin ihmisiin, joita oli vain joskus nähnyt ohi mennen. Keväällä vaihtareita on paljon vähemmän, kun syksyllä, mutta aina löytyy uusia kasvoja.

Suurin osa porukasta lähti laskettelemaan mutta itse vuokrasin ihan perinteiset sukset. Muutama muu kavereista teki saman ja lauantaiaamu menikin opettaessa kuinka hiihtäminen tapahtuu. Olin porukasta ainut, jolla oli hiihdosta mitään kokemusta. Siksi olinkin järkyttynyt, kun sain käteeni itseäni lyhyemmät sukset, mutta kyllä niillä pystyssä pysyi.

En todellakaan ole hyvä hiihtäjä enkä  rehellisesti edes muista, milloin edellisen kerran olen suksien päällä seissyt. Silti oli jännä huomata, miten paljon sillä on vaikutusta, että lapsena sitä on tullut tehtyä ja paljon. Näytin ensin porukalle miten sukset saa jalkaan ja pois. Sitten lähdin vetämään eteenpäin rauhalliseen tahtiin, sillä flunssa verotti kuitenkin aika paljon voimia.

Nauratti kun vilkaisin taaksepäin ja muut olikin aika kaukana. Valehtelematta hiihdin tosi hiljaa, kun edellisestä kerrastakin oli hetki. Ei muuta kun ladun sivuun oottamaan ja oikeasti vähän näyttämään miten kannattaa jalkoja ja käsiä liikuttaa. Sen jälkeen tahti koveni enkä todellakaan ollut enää ensimmäinen :D

Päivä oli upean aurinkoinen ja suksi luisti ladulla hyvin. Meidän mökki oli myös todella kiva, ja suurin hitti siellä taisikin olla telkkari ja Miehen puolikkaiden maratoni. Sunnuntai meni itsellä sisällä, sillä edeltävä päivä ja flunssa pistikin väsyttämään enemmän kuin ajattelin.

Tromsø 3/3

Tromssan reissun aktiviteetteihin kuului yhden museon ja akvaarion lisäksi revontuliretki ja koiravaljakkoajelu. Revotulireissu varattiin jo reilusti etukäteen ja hyvä niin. Oltiin liikkeellä suosituimpaan aikaan ja kaikki reissut oli täyteen buukattu.

Revontulet olivat itselle vähän pettymys, sillä viime syksynä näin kirkkaan vihreänä tanssivat valot ihan vaan astumalla ovesta ulos. Tromssan valot olivat valkoiset ja värit näkyvät vai oikealla kameralla otetuissa kuvissa. Pakkasyön upea tähtitaivas ja hiljaisuus olivat kuitenkin sitä, mitä olin kaivannut Kristiansandissa, ja se jo teki reissusta mulle elämyksen. Lisäksi opas tarjoili kaikkea hyvää glögistä, pipareihin, juustoihin, hedelmiin ja hirvenliha pihveihin.

Koiravaljakkoajelu oli ihanaa aamuauringon valaisemia maisemia ihaillessa. Koska varattiin ajelu vasta paikan päällä, ei saatu ihan parasta vaihtoehtoa. Edeltävän yön revontuliretki kesti n. 2 asti aamulla ja valjakkoajelu alkoi 7.45. Ei siis ihan hirveästi kerennyt saada unta siinä välissä.

Retki sisälsi tunnin verran ajelua ja sen päälle porokeittoa ja suklaakakkua sekä tietenkin hengailua koirien kanssa. Teki melkein mieli salakuljettaa pari pentua haalarin sisässä kotia. Niin kova ikävä välillä on omia karvakuonoja. Kaiken kaikkiaan siis hauska kokemus varsinkin, kun sai lievittää omaa koiraikäväänsä.

Tromsø 2/3

Meidän "hotelli" oli sellainen järkytyksen kautta voittoon kokemus. Puolalainen kaverini löysi edullisen tarjouksen noin kuukausi sitten jonkun varaussivuston kautta ja mehän tartuttiin siihen heti. Kaikki muut Trommassa vierailleet vaihtarit nimittäin olivat yöpyneet edullisuuden vuoksi leirintäalueella olevissa mökeissä, joissa ei ollut vessaa eikä lämmityskään aina pelannut. Meidän löytö oli aivan keskustassa ja huomattavasti edullisempi kuin leirintäalueen mökit.

Kentältä otettiin lentokenttäbussi, jonka kuski halusi tietää millä hotellilla jäämme pois. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan Red old house Tromsøsta. Sanottiin siis kadun nimi ja siitä olikin vielä 1,5 km kohteeseen. Katu muuttui aina vaan kapeammaksi ja talot omakotitaloiksi.

Lopulta seistiin pienen punaisen ja vanhan talon edessä keskellä jyrkkää ja jäistä ylämäkeä. Talon numero täsmäsi, mutta missään ei ollut kylttiä tai muuta, joka vihjaisisi hotellista. Ovikin oli hieman vinossa.

Ei muuta kuin soittamaan ovikelloa. Ikkunasta työntyi pörröinen pää ja leveä hymy. Pää kuului Arnelle (tai joku sellainen :D). Hänellä oli bändipaita ja tatuoidut käsivarret. Vaimonsa kanssa he pitivät alakerrassaan yhden huoneiston hotellia.

"Hotelli" olikin siis asunto kaikkine keittiövälineineen, astioineen, pyyhkeineen ja jopa pyykinpesukoneineen. Pöydällä oli tuoreita kukkia, olohuoneessa kitara ja saimme sunnuntaina täytekakkua vuokranmaksun yhteydessä.

Vanha talo oli uskomattoman siisti, natisi joka askeleella ja sisälsi mielenkiintoisia sähköratkaisuja kuten mm. katkaisijan ja telkkarin yhteyden. Silti luultavasti viihtyisin hotelli, jossa olen ikinä ollut. Maanantaina saimme vielä kyydin takaisin kentälle ja käskyn soittaa, jos vielä joskus matkustetaan Tromssaan. Asunnon saa kuulemma silloin vielä halvemmalla kuin varaussivustolta :)

Ovi ei johtanutkaan sisälle vaan eräänlaiseen kylmään eteiseen, jonka läpi näki talon takapihan. Itse asuntoon pääsi vasta portaiden kautta.

Tromsø 1/3

Viikko sitten pyörähdettiin parin kaverin kanssa Tromssassa. Itse odotin reissua kovasti, koska vuoret ja vuonot. Syy miksi olen Norjassa tai näin ainakin kaikille vastaan. Ja sen jälkeen selitän, että ei, meillä ei niitä Suomessa ole :D

Tromssa ei tuottanut pettymystä, sillä maisemat ja sää olivan ihania sekä tavattiin myös paljon uusia kavereita. (Lähinnä koska yleensä antisosiaalinen tsekki tuntui löytävän heitä nyt kaikkialta.)

The City of Statues

Viime viikonloppu vierähti keväisessä ja ihanassa Oslossa. Mun tädillä oli työreissu ja se jäi sitten mua moikkaamaan siinä samalla. Itse saavuin perille perjantaina iltapäivällä ja matka meni jännittäessä, että teinkö hiukkasen väärän kenkävalinnan tälle reissulle. Koko matkan junan ikkunasta näkyi nimittäin perinteisen keväinen hanki taikka loska, ja itsellä oli Niket mukana. Onneksi Oslossa oli ihanan keväinen sää ja olin siitä ihan onnessani etsiytyessäni hotellille.

En ollut kauhean hyvin perehtynyt siihen, mitä perillä haluan tehdä ja se jäi vähän harmittamaan varsinkin, kun aika oli niin lyhyt. Edeltävä viikko meni kuitenkin markkinoinnin kurssityötä (joka meni muuten läpi, jee) vääntäessä, joten lähdin vähän soitellen sotaan. Mutta lyhyessä ajassa tuli silti paljon nähtyä.

Lauantaina kierreltiin kauppoja, keskustaa ja satamaa samalla, kun nautittiin aurinkoisesta säästä. Illalla käytiin katsomassa yhtä Oslon nähtävyyttä eli puistoa, jonne oli sijoitettu 200 patsasta. Kaikki alasti, yksittäin, kaksittain, kasoittain. Lauantaista jäi muutenkin mieleen se, että joka nurkan takaa tuli näkyviin patsas tai toinen.

Sunnuntai oli sitten museopäivä. Pienempänä olin siitä outo lapsi, että viihdyin museoissa. Tauluja en jaksanut katsella, mutta lähes kaikki historiaan liittyvä kiinnosti. Nykyään mun hermo taas ei niin hyvin kestä museoiden kiertelyä ja panostankin enemmän nykytaiteen näyttelyihin (siis shoppailuun) ja hotellin aamupalan palvontaan.

Meidän vierailukohteet liittyivät kaikki tällä kertaa merenkulkuun. Ensimmäisenä viikinkimuseo, sitten naparetkeily ja viimeisenä Kon Tiki. Oma lemppari oli Fram eli naparetkeilystä kertova näyttely. Museo oli rakennettu aikanaan reissussa käytetyn laivan ympärille, jonka sisälle pääsi omalle tutkimusretkelle. Kon Tiki museosta en saanut enää niin paljoa irti, sillä Framissa vierailu aiheutti lievästi merisairaan olon. Toisaalta se laiva kyllä tönötti kuivalla maalla, että tiedä siitä. Onnistunut tunnelmanluoja joka tapauksessa.

Kuvia en niin hirveästi ottanut, mutta alla edes muutama :)