Tromsø 2/3

Meidän "hotelli" oli sellainen järkytyksen kautta voittoon kokemus. Puolalainen kaverini löysi edullisen tarjouksen noin kuukausi sitten jonkun varaussivuston kautta ja mehän tartuttiin siihen heti. Kaikki muut Trommassa vierailleet vaihtarit nimittäin olivat yöpyneet edullisuuden vuoksi leirintäalueella olevissa mökeissä, joissa ei ollut vessaa eikä lämmityskään aina pelannut. Meidän löytö oli aivan keskustassa ja huomattavasti edullisempi kuin leirintäalueen mökit.

Kentältä otettiin lentokenttäbussi, jonka kuski halusi tietää millä hotellilla jäämme pois. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan Red old house Tromsøsta. Sanottiin siis kadun nimi ja siitä olikin vielä 1,5 km kohteeseen. Katu muuttui aina vaan kapeammaksi ja talot omakotitaloiksi.

Lopulta seistiin pienen punaisen ja vanhan talon edessä keskellä jyrkkää ja jäistä ylämäkeä. Talon numero täsmäsi, mutta missään ei ollut kylttiä tai muuta, joka vihjaisisi hotellista. Ovikin oli hieman vinossa.

Ei muuta kuin soittamaan ovikelloa. Ikkunasta työntyi pörröinen pää ja leveä hymy. Pää kuului Arnelle (tai joku sellainen :D). Hänellä oli bändipaita ja tatuoidut käsivarret. Vaimonsa kanssa he pitivät alakerrassaan yhden huoneiston hotellia.

"Hotelli" olikin siis asunto kaikkine keittiövälineineen, astioineen, pyyhkeineen ja jopa pyykinpesukoneineen. Pöydällä oli tuoreita kukkia, olohuoneessa kitara ja saimme sunnuntaina täytekakkua vuokranmaksun yhteydessä.

Vanha talo oli uskomattoman siisti, natisi joka askeleella ja sisälsi mielenkiintoisia sähköratkaisuja kuten mm. katkaisijan ja telkkarin yhteyden. Silti luultavasti viihtyisin hotelli, jossa olen ikinä ollut. Maanantaina saimme vielä kyydin takaisin kentälle ja käskyn soittaa, jos vielä joskus matkustetaan Tromssaan. Asunnon saa kuulemma silloin vielä halvemmalla kuin varaussivustolta :)

Ovi ei johtanutkaan sisälle vaan eräänlaiseen kylmään eteiseen, jonka läpi näki talon takapihan. Itse asuntoon pääsi vasta portaiden kautta.