15 faktaa ja 15 oppia

Vaihto loppui ihan yllättäen ja viimeinenkin kuukausi meni yhdessä hujauksessa. Toukokuu katosi hetkessä tentteihin lukiessa ja lämpöaallosta nauttiessa. Perinteisesti se toukokuinen lämpö tuli taas ihan yllättäen ja villapaita olikin vähän turhan raskas asuste. Joulukuun vesisateessa ei tietenkään tullut mieleenkään ottaa mitään kesävaatteita mukaan (mikä lämpö, missä kesä?), joten pakko oli pyörtää lähdön päätöksestä ja ostaa "turhia" vaatteita. Loppurahat lähti siis iloisesti tulille ja mukaan tarttuikin paljon kivaa. Suomessa olikin sitten jäätävän kylmä, että onneksi ne villapaidat eivät olleet kaukana. Viimeinen viikko on jo kulunut Suomessa ja sinä lyhyenä aikana on tullut saatettua rakas mummu viimeiselle matkalleen ja aloitettua työt vanhassa kesätyöpaikassa. Jospa tämä arki tästä nyt sitten pikkuhiljaa rahoittuisi.

Mietin pitkään miten tän vaihdon summaisi ja ajatukset purkaisi, joten tässä on olkaapa hyvät ajatukset listattuna Norjasta ja siitä mitä vaidossa tuli opittua. Mukana on niin huonot kuin hyvätkin asiat sen enempää erittelemättä.

Norjassa:

1. Kalaa on tarjolla kaikkialla ja kaikissa muodoissa. Hyllystä voi vaan valita tekisikö tänään mieli lohta fileenä vai savustettuna, ottaisiko sittenkin turskaa tai kampasimpukkaa vai tyytyisikö kalapuikkoihin tai köyhäilisikö tonnipurkkikalan parissa. Laatikollinen tuoreita katkarapuja seuraa valintaa usein vieressä mustat silmäparit tarkkana.

2. Kaupassa leipää ei aina saa suoraan viipaleena vaan sitä varten on leipäleikkurit. Ikinä en testannut, koska iski epäluulo. Pelottavaa tekniikkaa tai no oikeasti olin vaan laiska. Onneksi on sämpylät.

3. Ruokakaupat sulkevat ovensa liikkestä riippuen 21 ja 23 välillä ja sunnuntaiksi ne lyövät ovensa kiinni kokonaan. Myös juhlapyhät otetaan tosissaan ja ruokakaupat eivät esim. pääsiäisenä palvele kiirastorstaista alkaen.

The Leipäkone

4. Valtio pitää huolen omistaan ja alkoholia lakataan myymästä klo 20. Norjalaiset "Alkot" sulkevat ovensa (ainakin Kristiansandissa) arkisin klo 17 tai 18 ja lauantaisin jo klo 15.

5. Valtio pitää huolen myös siitä, että kansa käyttää turvavyötä. Muuten saa sakot. Tämä pätee myös turvavyöllisissä busseissa. Kaduilla ei myöskään kannata kanniskella avonaista vettä väkevämpää juomapulloa. Siitäkin saattaa poliisi sakottaa. Tuntuvasti.

6. Kaikissa baareissa ei ole narikkaa. Takin voi omalla vastuulla jättää naulakkoon tai kantaa mukanaan. Siinä voi sitten arpoa, että kumpi on isompi riski, se että takki katoaa väärään seurueen mukana vaiko se, että joku läikäyttää juomat päälle.

7. Norjalaiset syövät lounaaksi leipää. Teki muuten kovaa tajuta se suomalaiseen opiskelijalounaaseen tottuneena.

8. Kaikkialla voi maksaa kortilla, myös bussissa. Jos kortti ei toimi, kannattaa yrittää niin kauan, että kuski käskee mennä istumaan. En tiedä päteekö kuinka pitkälle matkalle, mutta ainakin omalla parin kilsan matkalla kävi pari kertaa näin.

9. Liikennevalot kestää ikuisuuden. Tai sitten se vaan tuntui siltä. Mutta aika varmasti odotin kerran ainakin 4 minuuttia. Mahdollisesti viikon. 

10. Suojatietä merkkaavissa kylteissä tietä ylittää pukumies. Jolla on hattu. 

11. Useimmiten, kun tien halusi ylittää ei tarvinnut kuin vähän vilkaista olan yli ja jo löi joku auto jarrut pohjaan, En silti riskaisi ja luottaisi tähän ihan joka kerta :D

12. Vessat ei vedä kunnolla. Törmäsin tällä reissulla yhteen joka toimi näin, mutta jopa yliopistolla ohjeistettiin yhdessä kopissa painamaan nappia ainakin 3 sekunttia.

13. Sunnuntai on ulkoilupäivä. Kelistä viis.

14. Retken määränpää on usein vaivan arvoinen. Tai no oikeastaan lähes aina.

15. Norjalaiset kuvailee itseään oikeastaan melko samalla lailla hiljaisiksi ja ujoiksi kuin suomalaisestikin, mutta mitä vielä. Ne hymyilee kadulla vastaantulijoille.

Vaihdossa opin/tajusin, että:

1. Vaatteita ei voi olla liikaa. Eikä kenkiä.

2. Sään mukaan pukeutuminen on pirun hankalaa. Ulkona on suht kylmä, mutta aika varmasti soijaa pukkaa, kun kiitää yliopistolle jalan.

3. 2,5 kilsaa on mahdollista kävellä 20 minuutissa. 

4. "Koulumatka" hautausmaan läpi ei enää kolmannen kerran jälkeen tuntunut oudolta. Edes yöllä. 

5. On ihan mahdollista, että lunta sataa  kolme viikkoa putkeen.

6. Tiskikaappi on vieras keksintö ja pussilakanassa on liian vähän reikiä. Turhauttavaa.

7. Pyykinpesustakaan ei selviä ilman luottokorttia.

8. Hei hei sanotaan tapaamisen alussa.

9. Ilmeisesti päänahankin voi polttaa auringossa. Tähän mennessä ennätys oli oikea kainalo.

10. Yksinolosta voi oppia nauttimaan tosissaan, mutta samalla kavereiden kanssa voi keksiä tekemistä alle viidessä minuutissa.

11. Puolalainen kirsikkavodka on petollista. Ei, se ei aiheuta krapulaa eikä edes humalaakaan, mutta sillä saa melko varmasti pyörrettyä päätöksen mennä aikaisin nukkumaan.

12. Tenttikirjat pitää ostaa itse. Kalliilla.

13. Jossain vaiheessa rahasta vaan lakkaa välittämästä ja arvioimasta kuinka paljon vähemmän sama on euroissa. Ei se vaihto nyt onneksi kestä kuin puoli vuotta.

14. Asuntoon invaasion tehneet siiratkaan ei enää parin viikon jälkeen haittaa, sillä tyypit eksyi sisälle onneksi max kolmen porukoissa ja talkkari ei suhtautunut ongelmaan mitenkään vakavasti. Se, mitä ei koko ajan näe, ei ole ongelma.

15. Huoneistohotelli kannattaa aina. Joko ne ovat upean kadun varrella tai tarjolla on lopuksi ilmainen kyyti lentokentälle ja mansikkakakkua, mutta huonollakin tuurilla ainakin omalla keittiöllä säästää rahaa.

Isompaa kulttuurishokkia en siis saanut ja Norjaa vei mun sydämen mennessään, jos ei muulla niin ainakin uskomattomilla maisemillaan. Muutama kohta jäi reissulistalta ruksimatta, mutta aina on hyviä syitä tulla uudelleen.  Niin ja saavutus sekin, että ihminen, joka ei pahemmin kalasta perustanut (koska ruodot), osaa nyt kokata neljä eri ateriaa lohesta. Että ei ihan turha reissu.

Teetä en juo vieläkään. Pitää sitä nyt edes joku roti olla tässä elämässä.

Mitä mä täällä teen

Nyt reilun kuukauden täällä asustaneena voisin kertoa mitä täällä aion opiskella. Kevät lukukaudella University of Agder ei tarjoa viestinnän opintoja, joten mun listalle päätyi markkinoinnin ja international businesin kurssit. Siitä ei vielä ihan tarvittavaa määrää noppia saa täyteen ja kolmannen kurssin löytäminen olikin vähän hankalampi homma.

Jo ennen lähtöä viestittelin paikalliselle koordinaattorille tarjonnasta ja kysyin, että eikö keväällä todellakaan tarjota esimerkiksi mitään kieliopintoja. Tämä tarkentui paikan päällä ja samalla selvisi myös se, että suurimmassa osassa kursseista vaadittiin aikaisempaa osaamista. Itsellä ei viestinnän opiskelijana tuota osaamista tietenkään pahemmin löytynyt varsinkin,  kun kyseessä oli kauppiksen kurssit. Lopulta onneksi sain luvan osallistua kurssille nimeltä The Political Economy of Corruption. Mielenkiintoinen kurssi, joka käsittelee korruptiota kuten nimi kertoo. Aika sekametelisoppa siis tämä valikoima.

Kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja kaikissa on jo tehty ryhmätöitä ja palautuksia. Markkinoinnin kurssi oli ensimmäinen, joka alkoi ja muistan elävästi sen hämmennyksen, kun kyseinen professori selitti silmät innosta palaen amerikkalaisten black fridaysta. Hänestä oli upeaa se, miten markkinointi on voinut onnistua niin hyvin, että asiakas on valmis pippurisumuttamaan kaikki ympäriltään saadakseen varmasti tuotteen itselleen. Eihän siinä.

Meno on tästä hieman rahoittanut ja ehkä eniten kaiholla kaipaan Suomen opiskelijalounasta. Halvin ateria, jonka paikallisesta yliopistoruokalasta saa maksaa reilun 5 euroa ja sekin on keittoa tai täytetty leipä. Tästä minua jo etukäteen varoitettiin, mutta aina ei jaksa eväitä raahata mukanaan tai juosta kotia syömään. Onneksi noita varsinaisia luentoja ei ole kuitenkaan, kun kahtena päivänä viikossa ja muulloin tehdään ryhmätöitä tai reissataan.

Isoimpana shokkina tuli kuitenkin se, että kirjat pitää ostaa itse. Yksi kirja maksaa lähemmäs 80 euroa ja kirjastosta kyseistä kopiota löytyy 2-3 kpl 300 hengelle. Muuten meno on melko samanlaista kuin Suomessa. Tentteihin tosin ilmottauduttiin jo tammikuun lopussa, vaikka lähes kaikki tentit ovat vasta touko-kesäkuussa. Hyvänä puolena tosin sai tietää jo heti alkuunsa milloin on aika palata kotiin. Sen mukaan pystyy sitten aikatauluttamaan reissuja ja vierailuja.

40 minuuttia Tanskassa

Norja on kallis maa, ja mitäpä vaihari ei tekisi säästääkseen rahaa. Eräänä keskiviikko iltapäivänä koottiin siis lähes koko porukka kasaan ja seilattiin lautalla kolme tuntia Tanskaan, pienen pieneen kaupunkiin, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Sen verran tiedän, että se alkoi h:ll. Määränpäässä vietettiin suunnilleen 30 minuuttia ja sitten taas takaisin toiset kolme tuntia. Järkeä?

Kristiansand lautalta katsottuna