Tromsø 2/3

Meidän "hotelli" oli sellainen järkytyksen kautta voittoon kokemus. Puolalainen kaverini löysi edullisen tarjouksen noin kuukausi sitten jonkun varaussivuston kautta ja mehän tartuttiin siihen heti. Kaikki muut Trommassa vierailleet vaihtarit nimittäin olivat yöpyneet edullisuuden vuoksi leirintäalueella olevissa mökeissä, joissa ei ollut vessaa eikä lämmityskään aina pelannut. Meidän löytö oli aivan keskustassa ja huomattavasti edullisempi kuin leirintäalueen mökit.

Kentältä otettiin lentokenttäbussi, jonka kuski halusi tietää millä hotellilla jäämme pois. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan Red old house Tromsøsta. Sanottiin siis kadun nimi ja siitä olikin vielä 1,5 km kohteeseen. Katu muuttui aina vaan kapeammaksi ja talot omakotitaloiksi.

Lopulta seistiin pienen punaisen ja vanhan talon edessä keskellä jyrkkää ja jäistä ylämäkeä. Talon numero täsmäsi, mutta missään ei ollut kylttiä tai muuta, joka vihjaisisi hotellista. Ovikin oli hieman vinossa.

Ei muuta kuin soittamaan ovikelloa. Ikkunasta työntyi pörröinen pää ja leveä hymy. Pää kuului Arnelle (tai joku sellainen :D). Hänellä oli bändipaita ja tatuoidut käsivarret. Vaimonsa kanssa he pitivät alakerrassaan yhden huoneiston hotellia.

"Hotelli" olikin siis asunto kaikkine keittiövälineineen, astioineen, pyyhkeineen ja jopa pyykinpesukoneineen. Pöydällä oli tuoreita kukkia, olohuoneessa kitara ja saimme sunnuntaina täytekakkua vuokranmaksun yhteydessä.

Vanha talo oli uskomattoman siisti, natisi joka askeleella ja sisälsi mielenkiintoisia sähköratkaisuja kuten mm. katkaisijan ja telkkarin yhteyden. Silti luultavasti viihtyisin hotelli, jossa olen ikinä ollut. Maanantaina saimme vielä kyydin takaisin kentälle ja käskyn soittaa, jos vielä joskus matkustetaan Tromssaan. Asunnon saa kuulemma silloin vielä halvemmalla kuin varaussivustolta :)

Ovi ei johtanutkaan sisälle vaan eräänlaiseen kylmään eteiseen, jonka läpi näki talon takapihan. Itse asuntoon pääsi vasta portaiden kautta.

Tromsø 1/3

Viikko sitten pyörähdettiin parin kaverin kanssa Tromssassa. Itse odotin reissua kovasti, koska vuoret ja vuonot. Syy miksi olen Norjassa tai näin ainakin kaikille vastaan. Ja sen jälkeen selitän, että ei, meillä ei niitä Suomessa ole :D

Tromssa ei tuottanut pettymystä, sillä maisemat ja sää olivan ihania sekä tavattiin myös paljon uusia kavereita. (Lähinnä koska yleensä antisosiaalinen tsekki tuntui löytävän heitä nyt kaikkialta.)

The City of Statues

Viime viikonloppu vierähti keväisessä ja ihanassa Oslossa. Mun tädillä oli työreissu ja se jäi sitten mua moikkaamaan siinä samalla. Itse saavuin perille perjantaina iltapäivällä ja matka meni jännittäessä, että teinkö hiukkasen väärän kenkävalinnan tälle reissulle. Koko matkan junan ikkunasta näkyi nimittäin perinteisen keväinen hanki taikka loska, ja itsellä oli Niket mukana. Onneksi Oslossa oli ihanan keväinen sää ja olin siitä ihan onnessani etsiytyessäni hotellille.

En ollut kauhean hyvin perehtynyt siihen, mitä perillä haluan tehdä ja se jäi vähän harmittamaan varsinkin, kun aika oli niin lyhyt. Edeltävä viikko meni kuitenkin markkinoinnin kurssityötä (joka meni muuten läpi, jee) vääntäessä, joten lähdin vähän soitellen sotaan. Mutta lyhyessä ajassa tuli silti paljon nähtyä.

Lauantaina kierreltiin kauppoja, keskustaa ja satamaa samalla, kun nautittiin aurinkoisesta säästä. Illalla käytiin katsomassa yhtä Oslon nähtävyyttä eli puistoa, jonne oli sijoitettu 200 patsasta. Kaikki alasti, yksittäin, kaksittain, kasoittain. Lauantaista jäi muutenkin mieleen se, että joka nurkan takaa tuli näkyviin patsas tai toinen.

Sunnuntai oli sitten museopäivä. Pienempänä olin siitä outo lapsi, että viihdyin museoissa. Tauluja en jaksanut katsella, mutta lähes kaikki historiaan liittyvä kiinnosti. Nykyään mun hermo taas ei niin hyvin kestä museoiden kiertelyä ja panostankin enemmän nykytaiteen näyttelyihin (siis shoppailuun) ja hotellin aamupalan palvontaan.

Meidän vierailukohteet liittyivät kaikki tällä kertaa merenkulkuun. Ensimmäisenä viikinkimuseo, sitten naparetkeily ja viimeisenä Kon Tiki. Oma lemppari oli Fram eli naparetkeilystä kertova näyttely. Museo oli rakennettu aikanaan reissussa käytetyn laivan ympärille, jonka sisälle pääsi omalle tutkimusretkelle. Kon Tiki museosta en saanut enää niin paljoa irti, sillä Framissa vierailu aiheutti lievästi merisairaan olon. Toisaalta se laiva kyllä tönötti kuivalla maalla, että tiedä siitä. Onnistunut tunnelmanluoja joka tapauksessa.

Kuvia en niin hirveästi ottanut, mutta alla edes muutama :)